Tässä ja nyt

Kaikki ärsyttää, kaikki ärsyttää.
Mua ärsyttää, kun tämä ulkoasu ei tottele minua, tämä on yhtä ruma kohta kuin sisäinen maailmani,
vaikka sitä yrittää kuinka puunata ja puunata väkipakolla kauniimmaksi.
Anonyyminä on helppoa olla.
Voi juoda rauhassa tölkistä cokis lightiä kevein mielin - kukaan ei vaadi, ei tunnista, ei kauhistele.
Anonyyminä voi selvittää päätä liiallisista ajatuksista jakaen ne monelle muulle, joita ehkä sattuisi kiinnostamaan - kukaan ei tunne minua, ei kukaan. 
Kukaan ei voi edes väittää tuntevansa.


Haluan
vain 
kauniin
vartaloni
takaisin.

Muuta en edes pyytäisi.

Vaatteet suurenevat päälläni - ehkä joku on käynyt tekemässä niille jotain. Joku haluaa sairaasti pilailla kustannuksellani niin, että luulen laihtuneeni.
Äiti venyttää raivokkaasti pyykinpesun jälkeen paitojani ja farkkujani kaksin käsin ja myhäilee omahyväisesti. Siitäs sait.

Vaa'an silmät näyttävät tuliset 55.4, eikä mun pää kestä.
Minä olen iso.
Kuinka edes saatoin tänään kuvitella näyttäväni pieneltä?
Naurettavaa.