Silloin kesällä sydän pumppasi raivokkaasti myrkkyä suoniini
- pettymyksen, katkeruuden ja huonojen muistojen s y ö v y t t ä v ä ä myrkkyä
En estellyt, annoin vuosien surun ja onnettoman kohtalon ja viiltävien sanojen maalata itseni uusin värein
Annoin vuosien turhan yrittämisen ja vielä turhemman miellyttämisen heijastua olemukseeni
Tyhmä, arvoton, läski kakara.
Kuuntelen laulujen sanoituksia tarkemmin,
purskahdan itkuun kun voin samaistua melkein jokaiseen niistä
Sydän pumppaa oksennusmaisen räjähtävällä voimalla verta,
kun nään lehtien tippuessa autossa s u k l a a t a
ja sydän rauhoittuu, kun kieltäydyn.
Kalorit ovat kuin ilkeät haukkumasanat
- ne viiltävät syvältä, vaikka tahtoisin niiden antaa olla
Ne aihettavat henkistä p a h o i n v o i n t i a .
Jauhot ovat kuin pöllyävä autiomaa,
tuon vertauksen olen ennenkin lukenut
Lasittuneet silmät
Uudelleen, uudelleen, uudelleen..
Se ei ikinä lopu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna pieni pala ajatuksistasi